HYÖDYNNÄ TURHAUTUMISEN VOIMA JA KATSO PINNAN ALLE

 

Oletko joskus yrittänyt turhautumiseen asti ratkaista yksinkertaiselta vaikuttavaa älypeliä? Kaksi pientä puista palikkaa, joista pitäisi saada rakennettua pyramidi, eikä homma aukea millään?

Kokeiltuasi mielestäsi jo ihan kaikkea ärtymyksesi alkaa hiljalleen kasvaa ja lopulta toistat jo samoja toimimattomia ratkaisuja aina vain uudestaan ja uudestaan. Mitä enemmän alat uskoa, ettei älypeliä edes oikeasti voi ratkaista, sitä enemmän junnaat samojen ratkaisuyritysten ympärillä.

Alat olla jo turhautumisesi huipulla ja aivan varma, että luovuttaminen on enää ainoa vaihtoehto. Nakkaat palikat pöydälle ja poistut paikalta. Kohta takaisin tullessasi vilkaset sattumanvaraisesti viskattuja palikoita pöydällä ja näetkin pulman nyt ihan eri näkökulmasta kuin äsken. Samassa oivallat jotain, mikä ratkaiseekin koko ongelman. Ihan jollan muulla tavalla kuin olisit voinut kuvitellakaan. Nyt ratkaisu on jo niin ilmeinen, että ihmettelet itsekin, miten et sitä aiemmin nähnyt – aivan kuin sitä vaihtoehtoa ei äsken olisi edes ollut olemassa.

Täsmälleen samasta näkökentän kaventumisesta on kyse silloin, kun olet turhautunut ja tyytymätön johonkin asiaan työpaikallasi, etkä enää näe muuta keinoa kuin valittaa asiasta päivästä toiseen. Ja aivan kuten ei älypelinkään kanssa, ei myöskään valittamiseen auta se, että joku käskee lopettaa valittamisen ja ratkaista asian, jos et vain yksinkertaisesti näe ratkaisua.

Turhautumisenergiassa on valtava potentiaali ja toden totta, ne ratkaisun avaimet ovat usein valittajalla omissa käsissään, mutta fokus luultavasti niin pielessä, ettei asia ratkea, vaikka valittaja olisikin sitkeä kuin sisäpelitossun kumipohja.

 

ÄLÄ TUKAHDUTA SISUUNTUMISEN VOIMAA, VAAN SUUNTAA SE OIKEIN

Kun tyytymättömyys jatkuu päivästä toiseen, lopulta sisuuntuminen saa valittajan ajatukset peilinkirkkaiksi. Aivot suuntaavat valtavan määrän energiaa kohdistetusti jonnekin kapealle sektorille. Syyllinen on löytynyt. Valittaja on valmiina hyökkäykseen, mutta hänen näkökenttänsä on luultavasti niin kapea, ettei hän ymmärrä, että suunta ei ehkä todellakaan ole nyt oikea tai palvele ongelman ratkaisua.

Sisuuntumisessa on valtavasti voimaa, eikä ole lainkaan yhdentekevää, millaisen suunnan valittaja valitsee ja mitä kaikella sillä enenrgiallaan tekee. Omaa voimaansa ei parane hyssytellä hiljaiseksi, mutta ei liioin ampua summamutikassa. Miten tässä nyt omaa mieltä pitäisi johtaa?

Sisuuntuneena tehty tiukka päätös sanoa suorat sanat työkaverin ärsyttävästä paidan väristä ei ehkä ratkaise ongelmaa, työpaikan ilmapiirin paranemisesta nyt puhumattakaan. Nyt olisi tärkeä avartaa näkökenttää, tiedostaa omaa ajatteluaan ja mielen mekanismeja, ja toimia vasta sitten.

Nyt tulee jutun pihvi!

 

KUUNTELE HITAASTI JA HUOLELLA – MYÖS ITSEÄSI

Valittamisen taustalla on aina ihmisen pyrkimys tulla kuulluksi. Joskus riittää, että tulee kuulluksi itselleen. Jokin tärkeä tarve ei ole täyttynyt ja siitä ihminen yrittää epätoivoisesti kertoa, vaikka ei välttämättä itsekään tiedosta, mistä asiassa on lopulta kyse. Ihminen, joka kokee, ettei tule kuulluksi, on puolustus- tai hyökkäysasemissa ja valmistautunut tällöin aina kilpailemaan. Jotta turhautumisenergian voisi valjastaa viisaasti hyödyksi, on kilpailuasetelma ensin purettava. Huolella ja kiirehtimättä.

Viisas työtoveri, johtaja tai mentori asettuu valittajan viereen kuulemaan ilman, että valitsee mitään puolta. Olematta mitään mieltä, kuullakseen paremmin. Ilman, että itse syyllistyy tai alkaa kantaa huolta toisen tunteesta. Jarruttelee omia ratkaisuhalujaan ja keskittyy vain ymmärtämään ja kuulemaan. Kun valittaja tyhjentää pajatsoaan, näkökenttä alkaa hiljalleen laajentua. (Huom! Tämän voi tehdä myös itse itselleen!)

Lopulta valittaminen lakkaa ja aseet laskeutuvat kuin itsestään. Kuulluksi tuleminen vapauttaa tunnepiikin aiheuttamaa kuormaa ja avartaa näkökenttää. Aaa! Kappas!

Kun sumu alkaa hälvetä, valittaja saa mahdollisuuden tavoittaa asiasta itsekin oman merkityksellisen ja oleellisen pointtinsa. Tästä tässä olikin kyse!

Vasta NYT on oikea aika toimia ja tehdä viisaita ratkaisuehdotuksia. Kokeilla jotain uutta ja katsoa, toimisiko se.

 

TOIMI ENNEN KUIN KYYNISYYS VALTAA ALAA

Jatkuva sattumanvaraisiin suuntiin valittaminen ilman pinnan alla vaikuttavien tekijöiden tiedostamista ja tunnistamista johtaa pahimmillaan kyynistymiseen, energiahukkaan ja koko työyhteisön toimintakyvyn lamaantumiseen. Kyynisyys vie motivaation ja tekee välinpitämättömäksi. Se kuluttaa valtavasti energiaa ja lopulta tarttuu kulovalkean tavoin. Kyyninen ihminen ei enää välitä, edistävätkö hänen tekemisensä kenenkään hyvinvointia. Ihan sama, kun kukaan ei kuitenkaan kuule. Jos tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu, silloin on jo hukattu valtavasti resursseja.

On tärkeää nähdä, että tyytymättömyyden takana on halu tehdä asioita paremmin

Meistä jokainen on joskus se valittaja. On täysin inhimillistä sokeutua välillä omalle toiminnalleen ja päätyä kiertämään kehää ongelmiensa ympärillä. Aina ei vaan huomaa. Itseään voi myös opetella johtamaan tietoisemmin ja opetella pysähtymään itsensä äärelle ja kuuntelemaan, mikä pinnan alla todellisuudessa vaikuttaa.

Kun löydät oman tyytymättömyytesi juurisyyn, löydät todennäköisesti myös vastauksen siihen, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tätä konkreettista keinoa onkin sitten huomattavasti helpompi lähteä ehdottamaan eteenpäin työyhteisössä, kun syyllisten julistamisen sijaan onkin jotain, mitä kokeilla käytännössä.